Rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2025

Joulu on minulle tunnelmallista yhdessäolon aikaa. Joulu alkaa verhojen vaihdosta, kranssien ja joulunajan koristeiden esillelaitosta. Kaamosaikana on ihanaa tuohustaa kynttilöillä ja nauttia suklaasta ja glögistä.

Lapinhuiveista punainen on ollut minulle se mieluisin kudottava, ehkä siksi, että punaisen huivin kudoin itse ensimmäisenä, punainen on jo värinäkin lämmin ja omakutoma lapinhuivi on ollut myös vauvanvaunujen suojana molemmilla tyttärilläni. Tänä päivänäkin, kun laitan punaisen loimen puihin, tulee lämpimiä ajatuksia ja muistoja menneistä ja toiveita tulevasta.

Liekkas -huivi Inarijärven rannassa.

Joulu on yhteistä aikaa ja nimenomaan aikaa kaikille.

Joulukorttikuvauksista vuosia sitten.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen vihdoinkin löytänyt täysin kotimaisen langan, joka sopii myös huivien kudontaan. Jännityksellä itsekin odotan, millaisia huiveja langasta syntyy. Siitä kerron lisää heti, kun ensimmäinen loimi on puissa.

Itsenäisyyspäivä merkitsee minulle hyvin paljon. Sydämessäni on kotimaani Suomi ja olen suomalainen, vaikkakin tarkemmin sanottuna kainuulainen. Olen ylpeä juuristani ja erityisesti geeniperimästäni käsityöntekijänä. Äidinmaidosta kudontaa ja lapsuuden mökkireissuista muut näpertelyt.

Itsenäisyyspäivänä kumarran siniristilipulle ja olen ylpeä, että saan asua Suomessa.

Surujen Inari

Minä halusin kutoa surustani huivin.

Pääväri oli alunperin musta ja värit muutoinkin synkät. Mutta kun aikaa kului ja Inarijärvi näytti jälleen rakkaani mielimaiseman: vastasatanut lumi saarissa, harmaat laiskat aallot ja pieni aavistus auringon valosta, tiesin, että minun surujeni maisema kutoutuu huiviini juuri sellaisena.

Lunta, hyistä vettä, pieni ripaus aurinkoa luomassa toivoa tulevasta. Niin syntyi Surujen Inari.

Huivia löytyy vielä Siidan museokaupasta.

Hyvää juhannusta

Tiesitkö, että juhannukseen liittyy valtavasti erilaisia uskomuksia. Vanhaan aikaan pirttiin tuotiin Lapissa kieloja ja tuomenoksia. Koivut ovat olleet porraspielessä omalla kotiseudullani Kainuussakin. Kalastajani kanssa laitoimme juhannusaattoseilauksellekin koivut veneen laitoihin.

Juhannusta on vietetty jo vuodesta 1316 ja juhlapyhäksi se vakiintui vuonna 1955. Juhannusta vietetään aina 20.-26.6. ajalle osuvana perjantaina ja lauantaina.

Isolla Inarilla.

Minun kesäni alkaa aina juhannusviikosta. Juhannus on veden liplatusta ja aallon loisketta. Linnut ovat hyshys pesillään, rentukat, suopursut ja kullerot kukkivat. Lapin luonto herää eloon, minäkin.

Hauskaa työväenpäivää eli vappua

Vappu on ollut Suomessakin entisaikaan karjan uloslaskupäivä. Suomen rannikolla polteltiin helavalkeita ja hauskaa sai pitää. Simaa terästettynä tai ilman ja munkkeja sekä tippaleipiä pitää vappupöydässä olla. Harmillisesti itse olen allerginen molemmille. Mutta aina jotain kivaa juhlapäivän herkkua löytyy, vaikkapa holitonta kuoharia ja poron kuivalihaa.

Aurinkoista pääsiäistä

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee ja tänä vuonna se tuli yllättävän aikaisin. Kuten aiempinakin vuosina, osa huhtikuusta kuluu rennosti mökkeillen ja siellä käsityöläisen kipinää taltuttaa keväthankien ja pilkkimisen lisäksi sylikangaspuut.

Hyvää naistenpäivää

Kansainvälinen naistenpäivä on joka vuosi. Joskus toivoisi, että naistenpäivä olisi joka päivä. Tänä päivänäkin on vielä kulttuureita, joissa naisten oikeuksia poljetaan maahan jopa toisten naistenkin toimesta. Vanhat perinnöt ja historian taakka seuraavat meitä sukupolvesta toiseen.

Omassa ihanassa parisuhteessani hyödynsin naiseutta ja sain todella paljon kaikkea hyvää helposti, koska olin fyysisesti heikompi osapuoli. Käytin tätä ansiokkaasti hyväkseni ja se kostautuu itselleni nyt, kun teen taas kaiken itse niin pitkälle kuin mahdollista (tai sallittua). Mutta kantapään kautta opittua ja pärjään. Epäilen vain, että tänä vuonna ei tule suklaata, shampanjaa eikä kukkia naistenpäiväksi, ellen sitten niitä itse hanki itselleni. Miksipä en siis hankkisi?

Hyvää naistenpäivää kaikille meille, olimme sitten yksin, kaksin tai perheinemme.

Hyvää ystävänpäivää

Ystävänpäivänä voi kävellä pihamaalla ja tutkailla talven touhuja, etsiä jälkiä metsän eläimistä. Tai pysähtyä kaupungin humussa kuuntelemaan ihmisten ääniä. Tai vain olla. Ystävätkin ovat olemassa, vaikka eivät siinä vierellä aina. Hyvä ystävyys ei katoa vuosienkaan varrella, se säilyy ja pysyy. Rikkimenneenkin ystävyyden voi halutessaan parsia kuntoon kuin villasukan.

Onnellista uutta vuotta

Kiitos kaikille huiveistani kiinnostuneille ja sellaisen ostaneelle. Lisää huiveja on tulossa, kun vain ennättäisin kutoa.

Ukonselältä Inaria kohti. Kylmää kyytiä.

Tuokoon vuosi 2024 meille kaikille jotain hyvää ja odottamisen arvoista. Oma vuoteni 2023 on ollut tähän saakka elämäni raskain ja siksi askellan ensi vuoteen toiveajatuksella, että jotain ihanaakin voisi tapahtua. Onko tuo ihanuus matka ulkomaille, uusi huivimalli tai uusia ihmisiä elämääni, sen näyttää tulevaisuus.