On paljon hetkiä, jolloin vieläkin kaipaan isääni.

Kun pähkäilen jotain nikkarointikuviota puutöissä tai omalla mökkityömaalla. Kun mietin, miten jonkin palikan kiinnityksen voisi tehdä fiksummin. Silloin haluaisin kysyä isältäni neuvoa.

Tai kun muistelen, mistä intohimoni järvellä liikkumiseen, kalastukseen ja yleensä kaiken kokeiluun ja tekemiseen periytyykään.

Ja on minulla ukkiakin ikävä. Kun juttelen torimyyjän kanssa pärekoreista ja muistan, kuinka ukkini teki pärekoreja ulkokäyttöön vanhoista sälekaihtimista. Tai kun ukkini kirjoitti minulle kirjeen asuessani heidän kaupunkikämpässään kesäyliopistossa opiskellessani.

Kaikki ihmiset elämässämme vaikuttavat siihen, millaisia meistä lopulta tulee. Olen juuristani ylpeä.