Minä halusin kutoa surustani huivin.
Pääväri oli alunperin musta ja värit muutoinkin synkät. Mutta kun aikaa kului ja Inarijärvi näytti jälleen rakkaani mielimaiseman: vastasatanut lumi saarissa, harmaat laiskat aallot ja pieni aavistus auringon valosta, tiesin, että minun surujeni maisema kutoutuu huiviini juuri sellaisena.
Lunta, hyistä vettä, pieni ripaus aurinkoa luomassa toivoa tulevasta. Niin syntyi Surujen Inari.
Tiesitkö, että juhannukseen liittyy valtavasti erilaisia uskomuksia. Vanhaan aikaan pirttiin tuotiin Lapissa kieloja ja tuomenoksia. Koivut ovat olleet porraspielessä omalla kotiseudullani Kainuussakin. Kalastajani kanssa laitoimme juhannusaattoseilauksellekin koivut veneen laitoihin.
Juhannusta on vietetty jo vuodesta 1316 ja juhlapyhäksi se vakiintui vuonna 1955. Juhannusta vietetään aina 20.-26.6. ajalle osuvana perjantaina ja lauantaina.
Minun kesäni alkaa aina juhannusviikosta. Juhannus on veden liplatusta ja aallon loisketta. Linnut ovat hyshys pesillään, rentukat, suopursut ja kullerot kukkivat. Lapin luonto herää eloon, minäkin.
Vappu on ollut Suomessakin entisaikaan karjan uloslaskupäivä. Suomen rannikolla polteltiin helavalkeita ja hauskaa sai pitää. Simaa terästettynä tai ilman ja munkkeja sekä tippaleipiä pitää vappupöydässä olla. Harmillisesti itse olen allerginen molemmille. Mutta aina jotain kivaa juhlapäivän herkkua löytyy, vaikkapa holitonta kuoharia ja poron kuivalihaa.
Pääsiäisen ajankohta vaihtelee ja tänä vuonna se tuli yllättävän aikaisin. Kuten aiempinakin vuosina, osa huhtikuusta kuluu rennosti mökkeillen ja siellä käsityöläisen kipinää taltuttaa keväthankien ja pilkkimisen lisäksi sylikangaspuut.
Kansainvälinen naistenpäivä on joka vuosi. Joskus toivoisi, että naistenpäivä olisi joka päivä. Tänä päivänäkin on vielä kulttuureita, joissa naisten oikeuksia poljetaan maahan jopa toisten naistenkin toimesta. Vanhat perinnöt ja historian taakka seuraavat meitä sukupolvesta toiseen.
Omassa ihanassa parisuhteessani hyödynsin naiseutta ja sain todella paljon kaikkea hyvää helposti, koska olin fyysisesti heikompi osapuoli. Käytin tätä ansiokkaasti hyväkseni ja se kostautuu itselleni nyt, kun teen taas kaiken itse niin pitkälle kuin mahdollista (tai sallittua). Mutta kantapään kautta opittua ja pärjään. Epäilen vain, että tänä vuonna ei tule suklaata, shampanjaa eikä kukkia naistenpäiväksi, ellen sitten niitä itse hanki itselleni. Miksipä en siis hankkisi?
Hyvää naistenpäivää kaikille meille, olimme sitten yksin, kaksin tai perheinemme.
Ystävänpäivänä voi kävellä pihamaalla ja tutkailla talven touhuja, etsiä jälkiä metsän eläimistä. Tai pysähtyä kaupungin humussa kuuntelemaan ihmisten ääniä. Tai vain olla. Ystävätkin ovat olemassa, vaikka eivät siinä vierellä aina. Hyvä ystävyys ei katoa vuosienkaan varrella, se säilyy ja pysyy. Rikkimenneenkin ystävyyden voi halutessaan parsia kuntoon kuin villasukan.
En tiedä, olenko vain höperö, mutta minusta on ihanaa, kun huiveistani tykätään. Oma Hillahuivi -mallini, silkkivillaisena, matkasi tällä kertaa Pelloon. Kiitos Minna kuvasta!
Kiitos kaikille huiveistani kiinnostuneille ja sellaisen ostaneelle. Lisää huiveja on tulossa, kun vain ennättäisin kutoa.
Tuokoon vuosi 2024 meille kaikille jotain hyvää ja odottamisen arvoista. Oma vuoteni 2023 on ollut tähän saakka elämäni raskain ja siksi askellan ensi vuoteen toiveajatuksella, että jotain ihanaakin voisi tapahtua. Onko tuo ihanuus matka ulkomaille, uusi huivimalli tai uusia ihmisiä elämääni, sen näyttää tulevaisuus.
Jouluun kuuluu hiljaisuutta, rauhaa, kunnioitusta, rakkautta. Paljon hyvää mieltä ja hetkien jakamista. Oma yli 30-vuotias villahuivini lämmittää edelleen pakkaspäivinä harteilla, polvilla, sydämessä (tässä kuvassa tonttukin tarkenee).
Punainen väri on joulun väri ja se on myös tulevien lapinhuivieni pääväri, minulle mieluisin. Kutoessani joulunpunaista huivia, tunnen sen lämmön jo kangaspuissa.
Tämän itsenäisyyspäivän tervehdyksen omistan maamme veteraaneille ja yhdelle isänmaallisimmista ihmisistä, kenet olen tuntenut: tänä syksynä poisnukkuneelle miehelleni. Hänellä oli toiveena saada 50-vuotislahjakseen Suomi Leijona -lapintakki. Sitä en tehnyt, sen sijaan hän sai lahjaksi luhkan isänmaamme väreissä.
Taivaan värit, puhtoinen lumi, rakkaus, hyvyys, arvostus, siitä on isänmaa tehty.