Minä halusin kutoa surustani huivin.
Pääväri oli alunperin musta ja värit muutoinkin synkät. Mutta kun aikaa kului ja Inarijärvi näytti jälleen rakkaani mielimaiseman: vastasatanut lumi saarissa, harmaat laiskat aallot ja pieni aavistus auringon valosta, tiesin, että minun surujeni maisema kutoutuu huiviini juuri sellaisena.
Lunta, hyistä vettä, pieni ripaus aurinkoa luomassa toivoa tulevasta. Niin syntyi Surujen Inari.
Vappu on ollut Suomessakin entisaikaan karjan uloslaskupäivä. Suomen rannikolla polteltiin helavalkeita ja hauskaa sai pitää. Simaa terästettynä tai ilman ja munkkeja sekä tippaleipiä pitää vappupöydässä olla. Harmillisesti itse olen allerginen molemmille. Mutta aina jotain kivaa juhlapäivän herkkua löytyy, vaikkapa holitonta kuoharia ja poron kuivalihaa.
Pienistä silmuista kasvaa kauniita lehtiä kesän tultua. Vertauksellisesti kaikilla naisilla on oikeus hyvään, tasavertaiseen elämään ja unelmien toteuttamiseen.
Tiesitkö, että koivun lehdistä saa aivan upeita keltaisen ja vihreän sävyjä vaikkapa villalankoihin?
