Vuosi 2025 on ollut täynnä onnenkantamoisia, uusia ystäviä, uusia oppeja ja unelmia tulevasta.

On unelmia. Ja sitten on toteutuneita unelmia. Kuten tämäkin pieni tarina.
Kävelin sisään vuosi sitten Taito Shop Helsinkiin, ihastelin tuotteita ja päädyin ostamaankin itselleni pellavaisen mekon. Kassalla oli mukava henkilö, jonka kanssa tuli juttua siitä, että oli hienoa nähdä lappilainen yritys heidän ikkunassaan. Kerroin, että kudon villahuiveja myyntiin ja yhtäkkiä olimmekin jo sopimassa yritykselleni ikkunapaikkaa tulevaan syksyyn.
Eli marraskuussa minun tuotteeni löytyvät Espan kulmalta (Taito Shop Helsinki, Eteläesplanadi 4). Rakennan näyteikkunan yhdessä ihanien tyttärieni kanssa ja odotan mielenkiinnolla, millainen me siitä saadaan. Toivottavasti sinulla on aikaa käväistä katsomassa ja vaikka ostoksillakin. Tuotteita on vähäinen valikoima, mutta kaikki tuotteeni on tehty Inarijärven rannalla kotini yläkerrassa. Suunnittelu tulee sydämestä ja Inarin maisemista, jokaisella värillä on oma merkityksensä.
Tervetuloa!

Tämä kesä on ensimmäinen, kun kudon kesäaikana VILLAhuiveja. Toissapäivänä loin uuden loimen huiviin Aihki. Tänään pujotin loimen käärinpirtaan ja vedin tukille. Seuraava vaihe onkin pujotella loimilangat niisiin ja vielä kaiteeseen. Onhan siinä työtä, mutta sitä tehdessä ajatukset juoksevat jo kaukana seuraavissa väreissä ja loimissa.
Pian peittelen kuitenkin kangaspuut keveillä kankailla suojaten lankoja pölyltä ja auringonvalolta. Sitä valoahan täällä Inarissa riittää.

Vapun päivä eli työläisten päivä sopii myös käsityöläisen juhlapäiväksi. Suurin osa villahuivieni tekemiseen kuluvasta ajasta menee käsin tehtävien työvaiheiden työstämiseen. Tiesitkö, että kangaspuissa kudottavan kankaan ns. rakentamiseen liittyy manuaalisia työvaiheita ainakin
Tämän lisäksi joku (omalla kohdallani minä itse Inarissa) on suunnitellut tulevan huivin, laskenut lankaluvut ja langan menekin, tilannut langat tarvittaessa. Alkuvalmisteluihin voi liittyä vaikkapa lankojen värjäystä, jota itse mieluusti toteutan aina kesäisin. Kudonnan jälkeen huivin reunat solmitaan ja hapsut tasataan.
Samasta loimesta tulee yleensä 3-10 huivia. Itse arastelen loimen ja kuteen päävärien sekoittamista, mutta pidän oranssista ja oranssia saa yhdistämällä punaista ja keltaista. Näin syntyi kudontaurani kolmas Syksyn kajo -huivi. Siinä punaiseen huiviloimeen onkin kudottu pääväriksi keltaista.


Toivotan kaikille itsenäisen Suomen ja koko maailman naisille hyvää kansainvälistä naistenpäivää.
Kaikki eivät koskaan pääse toteuttamaan unelmiaan, mutta omalta kohdaltani voin vain sanoa, että menneen vuoden aikana olen omistani yhden onnistunut kosketeltavaksi tekemään. Tämä ihana umpisuomalainen villahuivi – Oodi Suomelle – oli yksi pitkäaikaisista haaveistani ja nyt se on toteutunut.
Koko villan valmistusprosessi on tapahtunut Suomessa, karitsan syntymisestä villahuivin viimeistelyyn saakka.


Olen saanut viime vuonna uusia ystäviä ja toivon, että sama onni jatkuu edelleen. Olen myös päässyt tapaamaan vanhoja ystäviäni ja sukulaisiani ja se on ollut minulle erittäin mieluista. Ja henkilökohtaisesti sanoisin vielä, että perhe on sitä parasta ystävyyttä ja tukea, mitä ihminen voi elämänsä aikana saada.
Koska olen käsityöhöperö, on tärkeää, että ystäväni ja läheiseni arvostavat minua käsitöiden tekijänäkin. Mitä enemmän toteutan haaveitani, sitä enemmän huomaan olevani oma itseni. Oli se sitten pieni silkkivillainen huivi ja sen hapsut tai jotain paljon suurempaa.

Tiesitkö, että juhannukseen liittyy valtavasti erilaisia uskomuksia. Vanhaan aikaan pirttiin tuotiin Lapissa kieloja ja tuomenoksia. Koivut ovat olleet porraspielessä omalla kotiseudullani Kainuussakin. Kalastajani kanssa laitoimme juhannusaattoseilauksellekin koivut veneen laitoihin.
Juhannusta on vietetty jo vuodesta 1316 ja juhlapyhäksi se vakiintui vuonna 1955. Juhannusta vietetään aina 20.-26.6. ajalle osuvana perjantaina ja lauantaina.

Minun kesäni alkaa aina juhannusviikosta. Juhannus on veden liplatusta ja aallon loisketta. Linnut ovat hyshys pesillään, rentukat, suopursut ja kullerot kukkivat. Lapin luonto herää eloon, minäkin.
Vappu on ollut Suomessakin entisaikaan karjan uloslaskupäivä. Suomen rannikolla polteltiin helavalkeita ja hauskaa sai pitää. Simaa terästettynä tai ilman ja munkkeja sekä tippaleipiä pitää vappupöydässä olla. Harmillisesti itse olen allerginen molemmille. Mutta aina jotain kivaa juhlapäivän herkkua löytyy, vaikkapa holitonta kuoharia ja poron kuivalihaa.

Kansainvälinen naistenpäivä on joka vuosi. Joskus toivoisi, että naistenpäivä olisi joka päivä. Tänä päivänäkin on vielä kulttuureita, joissa naisten oikeuksia poljetaan maahan jopa toisten naistenkin toimesta. Vanhat perinnöt ja historian taakka seuraavat meitä sukupolvesta toiseen.
Omassa ihanassa parisuhteessani hyödynsin naiseutta ja sain todella paljon kaikkea hyvää helposti, koska olin fyysisesti heikompi osapuoli. Käytin tätä ansiokkaasti hyväkseni ja se kostautuu itselleni nyt, kun teen taas kaiken itse niin pitkälle kuin mahdollista (tai sallittua). Mutta kantapään kautta opittua ja pärjään. Epäilen vain, että tänä vuonna ei tule suklaata, shampanjaa eikä kukkia naistenpäiväksi, ellen sitten niitä itse hanki itselleni. Miksipä en siis hankkisi?
Hyvää naistenpäivää kaikille meille, olimme sitten yksin, kaksin tai perheinemme.
