Mukana Reimagined Resources -hankkeessa

Hankkeessa etsitään mahdollisuuksia löytää käytöstä poistetuille tekstiileille uusi elämä. Omalla kohdallani haasteena on, että käytän huiveissani hyvin ohuita lankoja ja niitä harvemmin saa kierrätettynä. Mutta nyt tavoite on siis löytää kierrätysmateriaalia ekologisempaan ja kestävämpään, vaikkakin hyvin pienimuotoiseen huivituotantoon (osaan sitä).

Tähän hankkeeseen liittyy myös yksi vuodentakainen ideointi, joka toteutuessaan olisi aika kiva juttu. Mutta siitä kerron sitten enemmän myöhemmin, jos onnistun toteuttamaan.

Hanke on kaksiosainen, ensimmäiseen osioon pääsi mukaan 15 henkilöä (kolme henkilöä Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Islannista ja Irlannista) ja kakkosvaiheeseen valitaan sitten vain yksi kustakin maasta. Resurssien, kokemusten ja kohderyhmän nähtyäni pullahdan varmasti hankkeesta ulos ensimmäisen vaiheen jälkeen, mutta ainakin tietoni kierrätysmahdollisuuksista, materiaalin saannista ja hyödyntämisestä lisääntyy kesän aikana. Olen jo nyt saanut paljon yhteydenottoja kierrätystahoilta ja uusia ideoitakin on tullut mieleeni. Voi kun kaiken ennättäisi toteuttaa.

Osa projektia Threads (THREADs – Textile and Habiliment Reuse for the Environment and NPA Area Development)

Värikästä juhannusta

Tiesitkö, että entisaikaan juhannusviikolla ei pitänyt aloittaa mitään tähdellistä tekemistä, koska päivä seisoo ja mikään ei edisty. Siksipä minäkin vain lomailen Inarijärvellä.

Olen kutonut Sumujen Inaria ja Surujen Inaria, mutta tänä kesänä on vuorossa vihdoinkin Ilojen Inari. Kestävyyden ja kierrätyksen nimissä on huiviin upotettu vuosien saatossa kaappiin jääneitä lankavyyhtien loppuja. Kaunista ja kivaa kudottavaa, eikö?

Hauskaa vappua

Vappuun on liittynyt erinäisiä taikoja ja uskomuksia. Valpuri, josta päivä on saanut nimensä, tunnettiin sairaiden suojelupyhimyksenä. Eläimet laskettiin suojistaan laitumille ja päivää sanottiin kesäpäiväksi.

1800 -luvulla päivä vakiintui työläisten juhlapäiväksi.

Minun vappuni kuluu poikkeksellisesti pihatöissä ja kotosalla, tänä vuonna Inarijärven jäätilanne sai kelkan kesäteloille lähes kuukautta normaalia aiemmin. Mutta kylmän pohjoistuulen puhaltaessa on mukava touhuta vaikka uuden huiviloimen kimpussa. Tällä kertaa kaiken huomioni saa villainen Revontulihuivi.

Espan kulmalla ollaan

Elämäni ensimmäinen ikkunasomistus valmistui lauantaina 1.11.2025 tyttärieni avulla näppärästi.

Oli aivan ihanaa saada jutella asiakkaiden kanssa ja viihdyin muutoinkin Taito Shopin myymälässä Marittan seurassa.

Marraskuussa Espan kulmalla

On unelmia. Ja sitten on toteutuneita unelmia. Kuten tämäkin pieni tarina.

Kävelin sisään vuosi sitten Taito Shop Helsinkiin, ihastelin tuotteita ja päädyin ostamaankin itselleni pellavaisen mekon. Kassalla oli mukava henkilö, jonka kanssa tuli juttua siitä, että oli hienoa nähdä lappilainen yritys heidän ikkunassaan. Kerroin, että kudon villahuiveja myyntiin ja yhtäkkiä olimmekin jo sopimassa yritykselleni ikkunapaikkaa tulevaan syksyyn.

Eli marraskuussa minun tuotteeni löytyvät Espan kulmalta (Taito Shop Helsinki, Eteläesplanadi 4). Rakennan näyteikkunan yhdessä ihanien tyttärieni kanssa ja odotan mielenkiinnolla, millainen me siitä saadaan. Toivottavasti sinulla on aikaa käväistä katsomassa ja vaikka ostoksillakin. Tuotteita on vähäinen valikoima, mutta kaikki tuotteeni on tehty Inarijärven rannalla kotini yläkerrassa. Suunnittelu tulee sydämestä ja Inarin maisemista, jokaisella värillä on oma merkityksensä.

Tervetuloa!

Aurinkoista juhannusta

Tämä kesä on ensimmäinen, kun kudon kesäaikana VILLAhuiveja. Toissapäivänä loin uuden loimen huiviin Aihki. Tänään pujotin loimen käärinpirtaan ja vedin tukille. Seuraava vaihe onkin pujotella loimilangat niisiin ja vielä kaiteeseen. Onhan siinä työtä, mutta sitä tehdessä ajatukset juoksevat jo kaukana seuraavissa väreissä ja loimissa.

Pian peittelen kuitenkin kangaspuut keveillä kankailla suojaten lankoja pölyltä ja auringonvalolta. Sitä valoahan täällä Inarissa riittää.

Iloista vappua

Vapun päivä eli työläisten päivä sopii myös käsityöläisen juhlapäiväksi. Suurin osa villahuivieni tekemiseen kuluvasta ajasta menee käsin tehtävien työvaiheiden työstämiseen. Tiesitkö, että kangaspuissa kudottavan kankaan ns. rakentamiseen liittyy manuaalisia työvaiheita ainakin

  1. villalankojen valmistelu loimen luomista varten (usein vyyhdet keritään kerälle langan juoksua helpottamaan)
  2. loimen luonti luomapuissa
  3. letitetyn loimen jakaminen käärinpirtaan tai -kaiteeseen loimen tasaisuuden aikaansaamiseksi
  4. loimen loimitukille veto (tähän on hyvä olla pari kaveria, mutta yksinkin onnistuu)
  5. loimilankojen niisintä
  6. lankojen pujotus pirtaan
  7. alkusolmujen teko (kangastukilta tulevan kankaan varpaan)
  8. polkusten sitominen

Tämän lisäksi joku (omalla kohdallani minä itse Inarissa) on suunnitellut tulevan huivin, laskenut lankaluvut ja langan menekin, tilannut langat tarvittaessa. Alkuvalmisteluihin voi liittyä vaikkapa lankojen värjäystä, jota itse mieluusti toteutan aina kesäisin. Kudonnan jälkeen huivin reunat solmitaan ja hapsut tasataan.

Samasta loimesta tulee yleensä 3-10 huivia. Itse arastelen loimen ja kuteen päävärien sekoittamista, mutta pidän oranssista ja oranssia saa yhdistämällä punaista ja keltaista. Näin syntyi kudontaurani kolmas Syksyn kajo -huivi. Siinä punaiseen huiviloimeen onkin kudottu pääväriksi keltaista.

Hyvää naistenpäivää

Toivotan kaikille itsenäisen Suomen ja koko maailman naisille hyvää kansainvälistä naistenpäivää.

Kaikki eivät koskaan pääse toteuttamaan unelmiaan, mutta omalta kohdaltani voin vain sanoa, että menneen vuoden aikana olen omistani yhden onnistunut kosketeltavaksi tekemään. Tämä ihana umpisuomalainen villahuivi – Oodi Suomelle – oli yksi pitkäaikaisista haaveistani ja nyt se on toteutunut.

Koko villan valmistusprosessi on tapahtunut Suomessa, karitsan syntymisestä villahuivin viimeistelyyn saakka.

Oodi Suomelle -villahuivin villat ovat lähtöisin pientiloilta Tottirannasta ja Torniosta.

Kunniamaininta Finnsheep ry:n kilpailusta

Hyvää ystävänpäivää

Olen saanut viime vuonna uusia ystäviä ja toivon, että sama onni jatkuu edelleen. Olen myös päässyt tapaamaan vanhoja ystäviäni ja sukulaisiani ja se on ollut minulle erittäin mieluista. Ja henkilökohtaisesti sanoisin vielä, että perhe on sitä parasta ystävyyttä ja tukea, mitä ihminen voi elämänsä aikana saada.

Koska olen käsityöhöperö, on tärkeää, että ystäväni ja läheiseni arvostavat minua käsitöiden tekijänäkin. Mitä enemmän toteutan haaveitani, sitä enemmän huomaan olevani oma itseni. Oli se sitten pieni silkkivillainen huivi ja sen hapsut tai jotain paljon suurempaa.