Tiesitkö, että entisaikaan juhannusviikolla ei pitänyt aloittaa mitään tähdellistä tekemistä, koska päivä seisoo ja mikään ei edisty. Siksipä minäkin vain lomailen Inarijärvellä.
Olen kutonut Sumujen Inaria ja Surujen Inaria, mutta tänä kesänä on vuorossa vihdoinkin Ilojen Inari. Kestävyyden ja kierrätyksen nimissä on huiviin upotettu vuosien saatossa kaappiin jääneitä lankavyyhtien loppuja. Kaunista ja kivaa kudottavaa, eikö?
Vappuun on liittynyt erinäisiä taikoja ja uskomuksia. Valpuri, josta päivä on saanut nimensä, tunnettiin sairaiden suojelupyhimyksenä. Eläimet laskettiin suojistaan laitumille ja päivää sanottiin kesäpäiväksi.
1800 -luvulla päivä vakiintui työläisten juhlapäiväksi.
Minun vappuni kuluu poikkeksellisesti pihatöissä ja kotosalla, tänä vuonna Inarijärven jäätilanne sai kelkan kesäteloille lähes kuukautta normaalia aiemmin. Mutta kylmän pohjoistuulen puhaltaessa on mukava touhuta vaikka uuden huiviloimen kimpussa. Tällä kertaa kaiken huomioni saa villainen Revontulihuivi.
Ystävänpäivänä tulee ajatelluksi ehkä enemmänkin kaikkia elämänsä ystäviä. Jokainen ihminen tekee jonkinlaisen merkinnän oman elämämme polulle. Joku toinen muokkaa meidän polkuamme enemmän, joku vähemmän. Pidetään huolta toisistamme tänään ja muinakin päivinä.
Eipä ole villahuivitkaan jääneet pakkaseen ilman kavereita. Inarijärven rannalla syntyy muistojen, tunteiden ja tarinoiden huiveja. Kuvassa Aihki, Sumujen Inari, Hilla ja Liekkas sopuisasti.
Vuosi 2025 on ollut täynnä onnenkantamoisia, uusia ystäviä, uusia oppeja ja unelmia tulevasta.
Elämäni ensimmäinen ikkunasomistus valmistui lauantaina 1.11.2025 tyttärieni avulla näppärästi.
Oli aivan ihanaa saada jutella asiakkaiden kanssa ja viihdyin muutoinkin Taito Shopin myymälässä Marittan seurassa.
On unelmia. Ja sitten on toteutuneita unelmia. Kuten tämäkin pieni tarina.
Kävelin sisään vuosi sitten Taito Shop Helsinkiin, ihastelin tuotteita ja päädyin ostamaankin itselleni pellavaisen mekon. Kassalla oli mukava henkilö, jonka kanssa tuli juttua siitä, että oli hienoa nähdä lappilainen yritys heidän ikkunassaan. Kerroin, että kudon villahuiveja myyntiin ja yhtäkkiä olimmekin jo sopimassa yritykselleni ikkunapaikkaa tulevaan syksyyn.
Eli marraskuussa minun tuotteeni löytyvät Espan kulmalta (Taito Shop Helsinki, Eteläesplanadi 4). Rakennan näyteikkunan yhdessä ihanien tyttärieni kanssa ja odotan mielenkiinnolla, millainen me siitä saadaan. Toivottavasti sinulla on aikaa käväistä katsomassa ja vaikka ostoksillakin. Tuotteita on vähäinen valikoima, mutta kaikki tuotteeni on tehty Inarijärven rannalla kotini yläkerrassa. Suunnittelu tulee sydämestä ja Inarin maisemista, jokaisella värillä on oma merkityksensä.
Tervetuloa!
Tämä kesä on ensimmäinen, kun kudon kesäaikana VILLAhuiveja. Toissapäivänä loin uuden loimen huiviin Aihki. Tänään pujotin loimen käärinpirtaan ja vedin tukille. Seuraava vaihe onkin pujotella loimilangat niisiin ja vielä kaiteeseen. Onhan siinä työtä, mutta sitä tehdessä ajatukset juoksevat jo kaukana seuraavissa väreissä ja loimissa.
Pian peittelen kuitenkin kangaspuut keveillä kankailla suojaten lankoja pölyltä ja auringonvalolta. Sitä valoahan täällä Inarissa riittää.
Vapun päivä eli työläisten päivä sopii myös käsityöläisen juhlapäiväksi. Suurin osa villahuivieni tekemiseen kuluvasta ajasta menee käsin tehtävien työvaiheiden työstämiseen. Tiesitkö, että kangaspuissa kudottavan kankaan ns. rakentamiseen liittyy manuaalisia työvaiheita ainakin
Tämän lisäksi joku (omalla kohdallani minä itse Inarissa) on suunnitellut tulevan huivin, laskenut lankaluvut ja langan menekin, tilannut langat tarvittaessa. Alkuvalmisteluihin voi liittyä vaikkapa lankojen värjäystä, jota itse mieluusti toteutan aina kesäisin. Kudonnan jälkeen huivin reunat solmitaan ja hapsut tasataan.
Samasta loimesta tulee yleensä 3-10 huivia. Itse arastelen loimen ja kuteen päävärien sekoittamista, mutta pidän oranssista ja oranssia saa yhdistämällä punaista ja keltaista. Näin syntyi kudontaurani kolmas Syksyn kajo -huivi. Siinä punaiseen huiviloimeen onkin kudottu pääväriksi keltaista.
Toivotan kaikille itsenäisen Suomen ja koko maailman naisille hyvää kansainvälistä naistenpäivää.
Kaikki eivät koskaan pääse toteuttamaan unelmiaan, mutta omalta kohdaltani voin vain sanoa, että menneen vuoden aikana olen omistani yhden onnistunut kosketeltavaksi tekemään. Tämä ihana umpisuomalainen villahuivi – Oodi Suomelle – oli yksi pitkäaikaisista haaveistani ja nyt se on toteutunut.
Koko villan valmistusprosessi on tapahtunut Suomessa, karitsan syntymisestä villahuivin viimeistelyyn saakka.
Olen saanut viime vuonna uusia ystäviä ja toivon, että sama onni jatkuu edelleen. Olen myös päässyt tapaamaan vanhoja ystäviäni ja sukulaisiani ja se on ollut minulle erittäin mieluista. Ja henkilökohtaisesti sanoisin vielä, että perhe on sitä parasta ystävyyttä ja tukea, mitä ihminen voi elämänsä aikana saada.
Koska olen käsityöhöperö, on tärkeää, että ystäväni ja läheiseni arvostavat minua käsitöiden tekijänäkin. Mitä enemmän toteutan haaveitani, sitä enemmän huomaan olevani oma itseni. Oli se sitten pieni silkkivillainen huivi ja sen hapsut tai jotain paljon suurempaa.
