Ystävänpäivänä tulee ajatelluksi ehkä enemmänkin kaikkia elämänsä ystäviä. Jokainen ihminen tekee jonkinlaisen merkinnän oman elämämme polulle. Joku toinen muokkaa meidän polkuamme enemmän, joku vähemmän. Pidetään huolta toisistamme tänään ja muinakin päivinä.
Eipä ole villahuivitkaan jääneet pakkaseen ilman kavereita. Inarijärven rannalla syntyy muistojen, tunteiden ja tarinoiden huiveja. Kuvassa Aihki, Sumujen Inari, Hilla ja Liekkas sopuisasti.
Vuosi 2025 on ollut täynnä onnenkantamoisia, uusia ystäviä, uusia oppeja ja unelmia tulevasta.
Elämäni ensimmäinen ikkunasomistus valmistui lauantaina 1.11.2025 tyttärieni avulla näppärästi.
Oli aivan ihanaa saada jutella asiakkaiden kanssa ja viihdyin muutoinkin Taito Shopin myymälässä Marittan seurassa.
On unelmia. Ja sitten on toteutuneita unelmia. Kuten tämäkin pieni tarina.
Kävelin sisään vuosi sitten Taito Shop Helsinkiin, ihastelin tuotteita ja päädyin ostamaankin itselleni pellavaisen mekon. Kassalla oli mukava henkilö, jonka kanssa tuli juttua siitä, että oli hienoa nähdä lappilainen yritys heidän ikkunassaan. Kerroin, että kudon villahuiveja myyntiin ja yhtäkkiä olimmekin jo sopimassa yritykselleni ikkunapaikkaa tulevaan syksyyn.
Eli marraskuussa minun tuotteeni löytyvät Espan kulmalta (Taito Shop Helsinki, Eteläesplanadi 4). Rakennan näyteikkunan yhdessä ihanien tyttärieni kanssa ja odotan mielenkiinnolla, millainen me siitä saadaan. Toivottavasti sinulla on aikaa käväistä katsomassa ja vaikka ostoksillakin. Tuotteita on vähäinen valikoima, mutta kaikki tuotteeni on tehty Inarijärven rannalla kotini yläkerrassa. Suunnittelu tulee sydämestä ja Inarin maisemista, jokaisella värillä on oma merkityksensä.
Tervetuloa!
Tämä kesä on ensimmäinen, kun kudon kesäaikana VILLAhuiveja. Toissapäivänä loin uuden loimen huiviin Aihki. Tänään pujotin loimen käärinpirtaan ja vedin tukille. Seuraava vaihe onkin pujotella loimilangat niisiin ja vielä kaiteeseen. Onhan siinä työtä, mutta sitä tehdessä ajatukset juoksevat jo kaukana seuraavissa väreissä ja loimissa.
Pian peittelen kuitenkin kangaspuut keveillä kankailla suojaten lankoja pölyltä ja auringonvalolta. Sitä valoahan täällä Inarissa riittää.
Vapun päivä eli työläisten päivä sopii myös käsityöläisen juhlapäiväksi. Suurin osa villahuivieni tekemiseen kuluvasta ajasta menee käsin tehtävien työvaiheiden työstämiseen. Tiesitkö, että kangaspuissa kudottavan kankaan ns. rakentamiseen liittyy manuaalisia työvaiheita ainakin
Tämän lisäksi joku (omalla kohdallani minä itse Inarissa) on suunnitellut tulevan huivin, laskenut lankaluvut ja langan menekin, tilannut langat tarvittaessa. Alkuvalmisteluihin voi liittyä vaikkapa lankojen värjäystä, jota itse mieluusti toteutan aina kesäisin. Kudonnan jälkeen huivin reunat solmitaan ja hapsut tasataan.
Samasta loimesta tulee yleensä 3-10 huivia. Itse arastelen loimen ja kuteen päävärien sekoittamista, mutta pidän oranssista ja oranssia saa yhdistämällä punaista ja keltaista. Näin syntyi kudontaurani kolmas Syksyn kajo -huivi. Siinä punaiseen huiviloimeen onkin kudottu pääväriksi keltaista.
Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, mutta usein vietän sen itse jossakin päin Inarinjärveä pilkkien ja paistatellen. Mikäli pälvipaikkoja saarista löytyy, on mukava tehdä tulet rantaan ja paistaa hetki sitten puhtaista vesistä nostettua kalaa, usein se on harri (harjus).
Pääsiäinen kuluu harvoin käsitöiden parissa, mutta ajatuksissa syntyy uusia ideoita.
Toivotan kaikille itsenäisen Suomen ja koko maailman naisille hyvää kansainvälistä naistenpäivää.
Kaikki eivät koskaan pääse toteuttamaan unelmiaan, mutta omalta kohdaltani voin vain sanoa, että menneen vuoden aikana olen omistani yhden onnistunut kosketeltavaksi tekemään. Tämä ihana umpisuomalainen villahuivi – Oodi Suomelle – oli yksi pitkäaikaisista haaveistani ja nyt se on toteutunut.
Koko villan valmistusprosessi on tapahtunut Suomessa, karitsan syntymisestä villahuivin viimeistelyyn saakka.
Olen saanut viime vuonna uusia ystäviä ja toivon, että sama onni jatkuu edelleen. Olen myös päässyt tapaamaan vanhoja ystäviäni ja sukulaisiani ja se on ollut minulle erittäin mieluista. Ja henkilökohtaisesti sanoisin vielä, että perhe on sitä parasta ystävyyttä ja tukea, mitä ihminen voi elämänsä aikana saada.
Koska olen käsityöhöperö, on tärkeää, että ystäväni ja läheiseni arvostavat minua käsitöiden tekijänäkin. Mitä enemmän toteutan haaveitani, sitä enemmän huomaan olevani oma itseni. Oli se sitten pieni silkkivillainen huivi ja sen hapsut tai jotain paljon suurempaa.
Joulu on minulle tunnelmallista yhdessäolon aikaa. Joulu alkaa verhojen vaihdosta, kranssien ja joulunajan koristeiden esillelaitosta. Kaamosaikana on ihanaa tuohustaa kynttilöillä ja nauttia suklaasta ja glögistä.
Lapinhuiveista punainen on ollut minulle se mieluisin kudottava, ehkä siksi, että punaisen huivin kudoin itse ensimmäisenä, punainen on jo värinäkin lämmin ja omakutoma lapinhuivi on ollut myös vauvanvaunujen suojana molemmilla tyttärilläni. Tänä päivänäkin, kun laitan punaisen loimen puihin, tulee lämpimiä ajatuksia ja muistoja menneistä ja toiveita tulevasta.
Joulu on yhteistä aikaa ja nimenomaan aikaa kaikille.
